Elämä.
Siinä se sitten onkin. Yhteen sanaan tiivistettynä. Vai sanottaisiinko oikeastaan, että elämän puute. Syy kaikkeen, kuten miksi vaikka unohdin harjata hampaat eilen illalla, miksi pankkitili näyttää lähelle nollaa tai vaikka miksi en ole harrastanut tätä blogin pirulaisen päivittämistä mies- tai siis naismuistiin (miesmuisti on varmasti lyhyempi ajanjakso kuin naismuisti).
Eräs pätkä elämääni näyttää nyt olevan takana. Onneksi. Koulu on 99 % ohi, yhtä prosenttia tarkoittavat ET-kurssi. ja paria amispäivää. Itse koulu olikin sitten yksi suuri huijaus, salajuoni tehdä nuorista ammattitaitoisia työttömiä ylioppilaita. En jaksa edes ajatella kuinka monta päivää olen puuduttanut pakaroitani amiksen tietokoneluokissa tutkien jotain HTML-koodia suurennuslasilla ja etsinyt vaikka minkälaisten enemmän tai vähemmän karvakuonojen kanssa mahdollista kirjoitusvirhettä ja syytä siihen, miksi raivolla ja rakkaudella rakennettujen nettisivujen ulkoasu kusee. Tai miksi ensin tehtyäni ohjeiden mukaan flash-animaatio ei toimi, mutta kun annan koneen olla ja käyn potkimassa muutaman pikkuisen amiksen kumoon niin kappas kappas, sittenhän se animaatio suostuu jo toimimaan.
Samalla tässä elämäni onkin jo vilahtanut ohi silmien. Villit nuoruusvuodet on takana, ympäristö alkaa asettamaan minulle jo vaatimuksia toimia ja käyttäytyä kuin itsenäinen aikuinen. Itsenäinen olen, kyllä, mutta en siitä aikuisuudesta menisi mitään allekirjoittamaan. Ajattelin hakea Outokumpuun amikseen suuntautumaan teatteri- ja esitystekniikkaan pääsääntöisesti. Saisin olla amis vielä kaikessa rauhassa. Hakuaika tosin loppuu nyt tulevana torstaina, tänään vasta aloin selvittämään onko kyseiseen kouluun ylioppilaspaikkoja... Samaan aikaan elämä kuitenkin on järjestellyt asoita niin, että saa nähdä raskinko edes lähtä täältä syksyllä minnekään.
Voihan elämän kevät.
Siinä se sitten onkin. Yhteen sanaan tiivistettynä. Vai sanottaisiinko oikeastaan, että elämän puute. Syy kaikkeen, kuten miksi vaikka unohdin harjata hampaat eilen illalla, miksi pankkitili näyttää lähelle nollaa tai vaikka miksi en ole harrastanut tätä blogin pirulaisen päivittämistä mies- tai siis naismuistiin (miesmuisti on varmasti lyhyempi ajanjakso kuin naismuisti).
Eräs pätkä elämääni näyttää nyt olevan takana. Onneksi. Koulu on 99 % ohi, yhtä prosenttia tarkoittavat ET-kurssi. ja paria amispäivää. Itse koulu olikin sitten yksi suuri huijaus, salajuoni tehdä nuorista ammattitaitoisia työttömiä ylioppilaita. En jaksa edes ajatella kuinka monta päivää olen puuduttanut pakaroitani amiksen tietokoneluokissa tutkien jotain HTML-koodia suurennuslasilla ja etsinyt vaikka minkälaisten enemmän tai vähemmän karvakuonojen kanssa mahdollista kirjoitusvirhettä ja syytä siihen, miksi raivolla ja rakkaudella rakennettujen nettisivujen ulkoasu kusee. Tai miksi ensin tehtyäni ohjeiden mukaan flash-animaatio ei toimi, mutta kun annan koneen olla ja käyn potkimassa muutaman pikkuisen amiksen kumoon niin kappas kappas, sittenhän se animaatio suostuu jo toimimaan.
Samalla tässä elämäni onkin jo vilahtanut ohi silmien. Villit nuoruusvuodet on takana, ympäristö alkaa asettamaan minulle jo vaatimuksia toimia ja käyttäytyä kuin itsenäinen aikuinen. Itsenäinen olen, kyllä, mutta en siitä aikuisuudesta menisi mitään allekirjoittamaan. Ajattelin hakea Outokumpuun amikseen suuntautumaan teatteri- ja esitystekniikkaan pääsääntöisesti. Saisin olla amis vielä kaikessa rauhassa. Hakuaika tosin loppuu nyt tulevana torstaina, tänään vasta aloin selvittämään onko kyseiseen kouluun ylioppilaspaikkoja... Samaan aikaan elämä kuitenkin on järjestellyt asoita niin, että saa nähdä raskinko edes lähtä täältä syksyllä minnekään.
Voihan elämän kevät.
Kommentit