Tänään päättyi eräs hyvin monivuotinen suhde.
Tämä kyseinen, hyvin läheinen ja välittävä suhde alkoi joskus silloin, kun olin yksitoista. Muistan ensitapaamisemme hämärästi, silloin en suostunut muita edes vilkuilemaan. Sain sinut syliini ja kosketin kehoasi ja tiesin, että tässä se nyt taitaa olla.
Aluksi kaikki ei ihan sujunut, olin niin kokematon, mutta joskushan se oli aloitettava. Sinä sekä jokin sisäinen palo sai minut sinnikkäästi opettelemaan monia uusia asioita Vuosien kuluessa kehityin, taito karttuu sitä opetellessa. Kuinka monen monituista kertaa sormeni kulkivatkaan vartaloasi pitkin saaden sinusta aina vain entistä kauniimpia ääniä aikaan. Silloin tällöin pääsimme jopa esittelemään hienoa suhdettamme muillekin.
Minä kasvoin ja muutuin vuosien kuluessa, sinä pysyit muuttumattomana ja olit aina yhtä turvallinen. Ja aina vain suhteemme muuttui tiivimmäksi ja ymmärsimme entistä enemmän toisiamme. Tunsin kuinka sinua piti koskea, jotta sinusta saisi irti kaikkein eniten. Suhteemme oli kuitenkin hyvin pitkälti kaveripohjainen.
Sitten tuli eräs torstai tiistaiko se oli. Minä kävin vain Kaupassa ja siellä Se oli. Olihan siellä muitakin sinunlaisiasi, mutta tässä yhdessä oli sitä jotain, mikä sai sydämeni läpättämään. Voisinpa melkein sanoa näinkin kliseisesti sen olleen rakkautta ensi silmäyksellä. Kaikki tässä Uudessa Tuttavuudessa oli täydellistä. Ikävä kyllä äitini oli pilaamassa syvemmän tutustumisen ilon ja hän kiskoi minut väkisin ulos Kaupasta. Tämä Tuttavuus jäi vielä kuitenkin kiusaamaan mieltäni, enkä saanut Sitä mielestäni.
Kyseisen päivän jälkeen kaikki muuttui. En koskaan aikasemmin voinut kuvitellakaan luopuvani sinusta rakas ystäväni, olithan sinä minun ensimmäiseni ja meillä oli pitkä yhteinen historia takana. Nyt kuitenkin tämä Uusi Tuttavuus pyöri mielessäni hävyttömän usein. Lopulta asian vaivattua minua parin viikon verran menin Kauppaan uudestaan. Pelkäsin, ettet olisikaan enää siellä. Mutta ei Sinua onneksi kukaan ollut vielä huolinut. Minä pidin Sinua sylissäni ja kuuntelin ääntäsi tarpeeksi pitkään, jotta pystyin olemaan varma meidän kuuluvan yhteen. Siltä seisomalta sanoin, etten jättäisi Sinua enää sinne, vaan tulisin hakemaan Sinut kotiini ensi viikolla.
Sunnuntaina minä koskettelin sinua viimeisen kerran. Muistelin kaikkea mitä kanssasi olin kokenut ja kuinka pitkän ajan olimme tunteneet. Sinä näytit edelleen samalta, äänesi oli vain muuttunut lämpimämmäksi. Mutta illalla mietin jälleen Uutta Tuttavuutta ja odotin suuren innostuksen vallassa seuraavaa päivää, jolloin Se tulisi viimeinkin kotiin.
Ja niin tuli maanantai kahdestoista marraskuuta kuluvaa vuotta. Minä suutelin sinua vielä kerran ennen kuin pakkasin sinut matkalle. Mieli oli hieman haikea, mutta odottava, tiesin että pian saisin syleiltäväkseni jotain kauniimpaa ja joka oli vaivannut mieltäni jo useamman päivän ajan. Kaupassa minä otin Uuden Tuttavuuden mukaani, sinä jäit jonnekin takahuoneeseen. Hymyilin kuin jouluaattona kantaessani Sinua kotiin. Riisuin Sinut suojista ja tutustuimme toisiimme ikuiselta tuntuvan ajan. Kuulostit siltä, miltä sinunlaisesi täytyy kuulostaa ja jopa paremmaltakin. Tällaista olin tavoitellut vanhan ystäväni kanssakin monen vuoden ajan.
Kiitos Borikselle (Ibanez GSR 200) monista yhteisistä vuosista! Toivottavasti saat hyvän kodin, jossa sinusta välitetään jopa vielä enemmän mitä minä välitin.
Tästä eteenpäin tämän basistin hiplailtavana uraa jatkaa vielä nimeämätön ESP LTD EC-254 FM. Saa nähdä, mihin polku vielä vie tämän uuden kaunokaisen kanssa.
Tämä kyseinen, hyvin läheinen ja välittävä suhde alkoi joskus silloin, kun olin yksitoista. Muistan ensitapaamisemme hämärästi, silloin en suostunut muita edes vilkuilemaan. Sain sinut syliini ja kosketin kehoasi ja tiesin, että tässä se nyt taitaa olla.
Aluksi kaikki ei ihan sujunut, olin niin kokematon, mutta joskushan se oli aloitettava. Sinä sekä jokin sisäinen palo sai minut sinnikkäästi opettelemaan monia uusia asioita Vuosien kuluessa kehityin, taito karttuu sitä opetellessa. Kuinka monen monituista kertaa sormeni kulkivatkaan vartaloasi pitkin saaden sinusta aina vain entistä kauniimpia ääniä aikaan. Silloin tällöin pääsimme jopa esittelemään hienoa suhdettamme muillekin.
Minä kasvoin ja muutuin vuosien kuluessa, sinä pysyit muuttumattomana ja olit aina yhtä turvallinen. Ja aina vain suhteemme muuttui tiivimmäksi ja ymmärsimme entistä enemmän toisiamme. Tunsin kuinka sinua piti koskea, jotta sinusta saisi irti kaikkein eniten. Suhteemme oli kuitenkin hyvin pitkälti kaveripohjainen.
Sitten tuli eräs torstai tiistaiko se oli. Minä kävin vain Kaupassa ja siellä Se oli. Olihan siellä muitakin sinunlaisiasi, mutta tässä yhdessä oli sitä jotain, mikä sai sydämeni läpättämään. Voisinpa melkein sanoa näinkin kliseisesti sen olleen rakkautta ensi silmäyksellä. Kaikki tässä Uudessa Tuttavuudessa oli täydellistä. Ikävä kyllä äitini oli pilaamassa syvemmän tutustumisen ilon ja hän kiskoi minut väkisin ulos Kaupasta. Tämä Tuttavuus jäi vielä kuitenkin kiusaamaan mieltäni, enkä saanut Sitä mielestäni.
Kyseisen päivän jälkeen kaikki muuttui. En koskaan aikasemmin voinut kuvitellakaan luopuvani sinusta rakas ystäväni, olithan sinä minun ensimmäiseni ja meillä oli pitkä yhteinen historia takana. Nyt kuitenkin tämä Uusi Tuttavuus pyöri mielessäni hävyttömän usein. Lopulta asian vaivattua minua parin viikon verran menin Kauppaan uudestaan. Pelkäsin, ettet olisikaan enää siellä. Mutta ei Sinua onneksi kukaan ollut vielä huolinut. Minä pidin Sinua sylissäni ja kuuntelin ääntäsi tarpeeksi pitkään, jotta pystyin olemaan varma meidän kuuluvan yhteen. Siltä seisomalta sanoin, etten jättäisi Sinua enää sinne, vaan tulisin hakemaan Sinut kotiini ensi viikolla.
Sunnuntaina minä koskettelin sinua viimeisen kerran. Muistelin kaikkea mitä kanssasi olin kokenut ja kuinka pitkän ajan olimme tunteneet. Sinä näytit edelleen samalta, äänesi oli vain muuttunut lämpimämmäksi. Mutta illalla mietin jälleen Uutta Tuttavuutta ja odotin suuren innostuksen vallassa seuraavaa päivää, jolloin Se tulisi viimeinkin kotiin.
Ja niin tuli maanantai kahdestoista marraskuuta kuluvaa vuotta. Minä suutelin sinua vielä kerran ennen kuin pakkasin sinut matkalle. Mieli oli hieman haikea, mutta odottava, tiesin että pian saisin syleiltäväkseni jotain kauniimpaa ja joka oli vaivannut mieltäni jo useamman päivän ajan. Kaupassa minä otin Uuden Tuttavuuden mukaani, sinä jäit jonnekin takahuoneeseen. Hymyilin kuin jouluaattona kantaessani Sinua kotiin. Riisuin Sinut suojista ja tutustuimme toisiimme ikuiselta tuntuvan ajan. Kuulostit siltä, miltä sinunlaisesi täytyy kuulostaa ja jopa paremmaltakin. Tällaista olin tavoitellut vanhan ystäväni kanssakin monen vuoden ajan.
Kiitos Borikselle (Ibanez GSR 200) monista yhteisistä vuosista! Toivottavasti saat hyvän kodin, jossa sinusta välitetään jopa vielä enemmän mitä minä välitin.
Tästä eteenpäin tämän basistin hiplailtavana uraa jatkaa vielä nimeämätön ESP LTD EC-254 FM. Saa nähdä, mihin polku vielä vie tämän uuden kaunokaisen kanssa.
Kommentit