Minulla on varmaan nykyisin liian paljon aikaa. Käytän näköjään aivokapasiteettiani muuhunkin kuin seuraavan rymyämisreissun tai ihanien mimmien hekumointiin.
Niin, siis tämän aivokapasiteetin käyttäminen on johdattanut minut siihen tulokseen, että elämä on aika helvetin yllätyksellistä! Kuulostaahan se ihan todella kliseiseltä sanoa näin, mutta tällä kliseellä on pohja. Vankka pohja. Eihän koskaan voi tietää, aikuisten oikeasti.
Lähinnä päädyin käyttämään aivokapasiteettiani tähän, kun upposin (taas kerran) miettimään menneitä. Jossain liikutuksen tilassa tuli harmiteltua pisintä - ja ensimmäistäkin - vakavaa ihmissuhdetta koko pitkän eloni aikana. Tai oikeastaan tämän kyseisen suhteen loppumista, joka tuli vastaan ihan pusikosta. Edellinen viikonloppu ennen tätä ikävää tapahtumaa, jolloin Meistä tuli vain Sinä ja Minä, oli mennyt J:n kanssa suunnitellessa Yhteistä Tulevaisuutta ja Uutta Alkua jossain toisaalla. Tämä hattarainen siirappisoppa kuorrutettiin vielä minä-rakastan-sinua-enemmän-kuin-ketään-muuta-
koskaan-ikinä-milloinkaan-aikaisemmin-vaahtokarkeilla ja täyteläisimmillä suudelmilla mitä olen koskaan saanut... Mutta. Pistettiinpäs aikaa viikko eteenpäin. Minä jouduin riutumaan töitteni takia koko viikon ikävissäni kaukana tuosta Elämäni Naisesta, ja kun viikonlopuksi tulin kotiin, niin mikä minua odottikaan vastassa? Emäntääni olikin alkanut vanha suola janottamaan ja janottikin kanssa niin raastavasti, ettei Me enää merkattu riittävästi sen janon peittämiseksi. Tämä surullinen sattuma tuli siis vastaan ihan ilmoittamatta eli niin sanotusti puun takaa.
Okei, olihan esimerkkini vähän huono ja kovin negatiivinen, mutta antoi maistiaisen ajatuksistani. Aurinkoisempana esimerkkinä voisi sanoa, että tulihan minun ja J:n tutustuminenkin hyvin pusikosta En uskaltanut edes unelmoida, mihin kaikkeen kauniiseen se sitten lopulta johtikaan.
Haluan vielä palata siis tähän kuluneeseen kliseeseen: koskaan ei voi tietää. Itse lohduttelen itseäni sillä, kun meinaan ruveta murehtimaan jotain varsinkin ihmissuhteisiin liittyvää. Aina on tietenkin mahdollista, että pusikosta hyppääkin jotain ikävää, mutta onneksi yleensä en muista sitä vaihtoehtoa.
Niin, siis tämän aivokapasiteetin käyttäminen on johdattanut minut siihen tulokseen, että elämä on aika helvetin yllätyksellistä! Kuulostaahan se ihan todella kliseiseltä sanoa näin, mutta tällä kliseellä on pohja. Vankka pohja. Eihän koskaan voi tietää, aikuisten oikeasti.
Lähinnä päädyin käyttämään aivokapasiteettiani tähän, kun upposin (taas kerran) miettimään menneitä. Jossain liikutuksen tilassa tuli harmiteltua pisintä - ja ensimmäistäkin - vakavaa ihmissuhdetta koko pitkän eloni aikana. Tai oikeastaan tämän kyseisen suhteen loppumista, joka tuli vastaan ihan pusikosta. Edellinen viikonloppu ennen tätä ikävää tapahtumaa, jolloin Meistä tuli vain Sinä ja Minä, oli mennyt J:n kanssa suunnitellessa Yhteistä Tulevaisuutta ja Uutta Alkua jossain toisaalla. Tämä hattarainen siirappisoppa kuorrutettiin vielä minä-rakastan-sinua-enemmän-kuin-ketään-muuta-
koskaan-ikinä-milloinkaan-aikaisemmin-vaahtokarkeilla ja täyteläisimmillä suudelmilla mitä olen koskaan saanut... Mutta. Pistettiinpäs aikaa viikko eteenpäin. Minä jouduin riutumaan töitteni takia koko viikon ikävissäni kaukana tuosta Elämäni Naisesta, ja kun viikonlopuksi tulin kotiin, niin mikä minua odottikaan vastassa? Emäntääni olikin alkanut vanha suola janottamaan ja janottikin kanssa niin raastavasti, ettei Me enää merkattu riittävästi sen janon peittämiseksi. Tämä surullinen sattuma tuli siis vastaan ihan ilmoittamatta eli niin sanotusti puun takaa.
Okei, olihan esimerkkini vähän huono ja kovin negatiivinen, mutta antoi maistiaisen ajatuksistani. Aurinkoisempana esimerkkinä voisi sanoa, että tulihan minun ja J:n tutustuminenkin hyvin pusikosta En uskaltanut edes unelmoida, mihin kaikkeen kauniiseen se sitten lopulta johtikaan.
Haluan vielä palata siis tähän kuluneeseen kliseeseen: koskaan ei voi tietää. Itse lohduttelen itseäni sillä, kun meinaan ruveta murehtimaan jotain varsinkin ihmissuhteisiin liittyvää. Aina on tietenkin mahdollista, että pusikosta hyppääkin jotain ikävää, mutta onneksi yleensä en muista sitä vaihtoehtoa.
Kommentit