Tänään elämäämme Jaloina Lukiolaisina eräässä Suomen suurimmassa lukiossa piristettiin jälleen: teillä EI ole lukulomaa, niinkuin normaaleilla abeilla on. Yo-kokeen jälkeen menette tunneille ja teette kaikki kurssikokeet mitä teillä on. Sitä kun on tämmöinen amislukiolainen. Ihan kiva tietenkin, että on tehty kaikki valinnat meidän puolesta, mutta kun kaikki valinnat on tehty niin epäinhimillisesti. En suosittele medialukiota kenellekään. Toistan: EN SUOSITTELE MEDIALUKIOTA KENELLEKÄÄN. Piste.
Tästä masentuneena ajattelin piristää itseäni hienolla paidalla. Tietenkään ensin en voinut mennä suorana kyseiseen kauppaan, vaan ensin piti haahuilla kaupungilla muuten vain. Etsiskelin lähinnä kaprihousuja, en omista näköjään nykyhetkellä yksiäkään semmoisia. Ilmat näyttävät vain paranevan mitä lähemmäs joulu tulla jollottaa. Enkä tietenkään voinut tietää missä semmoinen kuin Kalevankatu on. Hei haloo! Oon kuitenkin koko ikäni asunut tässä kaupungissa niin enhän mie voi tietää missä se semmonen katu oikein on!
Noh sitten kun viimeinkin löysin kaupan 16.40 huomasin sen menneen kiinni jo kello 16 reikäleipä. Meikän tuuria. Onneksi Balls oli rakennuksen toisella puolella ja helvetinmoisen helteen ja vitutuksen takia pystyin maistamaan kielelläni jääkylmän olusen. Sitten tajusin elämän realiteetit ja tyydyin kahviin sekä lasilliseen vettä. Oli jännittävää käydä baarin vessassa, kun ensimmäistä kertaa elämässäni haistoin miltä baarin vessa haisee.
Nyt on ilta ja kello on jo paljon. Taidan kohta kallistua sänkyyn, sillä viime yönä lapset herättelivät tasaisesti kukon pieraisusta lähtien. Pari kuukautta ilman kissoja eläneenä ja sitä kautta hiljaisuuteen tottuneena Ension maukuminen kuulostaa aivan mielettömältä rääkymiseltä. Siihen ei ole kiva herätä, varsinkin kun se ei ymmärrä lopettaa karjumistaan hyvällä tahdollakaan. Jospa täksi yöksi löytyisivät korvatulpat.
Kauniita unia ja kullan kuvia.
Tästä masentuneena ajattelin piristää itseäni hienolla paidalla. Tietenkään ensin en voinut mennä suorana kyseiseen kauppaan, vaan ensin piti haahuilla kaupungilla muuten vain. Etsiskelin lähinnä kaprihousuja, en omista näköjään nykyhetkellä yksiäkään semmoisia. Ilmat näyttävät vain paranevan mitä lähemmäs joulu tulla jollottaa. Enkä tietenkään voinut tietää missä semmoinen kuin Kalevankatu on. Hei haloo! Oon kuitenkin koko ikäni asunut tässä kaupungissa niin enhän mie voi tietää missä se semmonen katu oikein on!
Noh sitten kun viimeinkin löysin kaupan 16.40 huomasin sen menneen kiinni jo kello 16 reikäleipä. Meikän tuuria. Onneksi Balls oli rakennuksen toisella puolella ja helvetinmoisen helteen ja vitutuksen takia pystyin maistamaan kielelläni jääkylmän olusen. Sitten tajusin elämän realiteetit ja tyydyin kahviin sekä lasilliseen vettä. Oli jännittävää käydä baarin vessassa, kun ensimmäistä kertaa elämässäni haistoin miltä baarin vessa haisee.
Nyt on ilta ja kello on jo paljon. Taidan kohta kallistua sänkyyn, sillä viime yönä lapset herättelivät tasaisesti kukon pieraisusta lähtien. Pari kuukautta ilman kissoja eläneenä ja sitä kautta hiljaisuuteen tottuneena Ension maukuminen kuulostaa aivan mielettömältä rääkymiseltä. Siihen ei ole kiva herätä, varsinkin kun se ei ymmärrä lopettaa karjumistaan hyvällä tahdollakaan. Jospa täksi yöksi löytyisivät korvatulpat.
Kauniita unia ja kullan kuvia.
Kommentit