Takaisin ihmisten parissa. Kotona ja yksin. Välillä on ihan jees rauhoittua, vaikkei seurassakaan mitään pahaa.

Olen(ko) juoppo. Juomataitoinen. Janoinen ihminen. Viikon sisällä viisi kertaa humaloituneena on yhtä kuin TÄYSKÄSI. Tarkemmin sanottuna tällainen epäkunniallinen merkkipaalu meni rikki torstaina. Mutta minulla on syyni ja perusteluni:
a. Olen vielä nuori ja en ihan hirveän kauhean kamalan ruma (olen vain kamalan ruma).
b. Olen vielä naimaton sekä perheetön ihmisen taimi.
Kerkeän vielä viettämään selviä kesiä, talvista puhumattakaan, kun asun hyvätuloisen isännän kanssa rintamamiestalossa jossain Oulun lähistöllä, meillä on tyttö ja poika sekä farmari-Volvo. Ai niin, anteeksi, koira kirmaa yhteisen talomme pihamaalla ja aurinko paistaa.

Silloin en käytä alkoholia, enkä omista lävistyksiä, minulla on suorat tummanruskeat hiukset, vakituinen työpaikka, menen viikonloppuisin aikaisin nukkumaan, kerron lapsille iltasatuja, siivoan, pyykkään, siivon, kokkaan ja siivoan.

Käyn päivittäin ulkoilemassa koiran kanssa, urheilen muutenkin joko lenkkeilemällä tai vaihtoehtoisesti salilla. Luen Annaa, Me Naisia, kenties ompelen ajan kulukseni tai neulon. Ja toivon että lapseni saavat elää hyvän elämän.