Ah, sunnutai ♥
Sanottasko että on ollu aika lämmin ja hyvin metallitäyteinen päivä.
Olen hiplaillut Boris the Bassoa (Ibanez GSR 200) koko päivän melkeinpä. Ei ole montaa hetkeä, milloinka emme olisi olleet jonkinlaisessa kosketuksessa toistemme kanssa. Olen yrittänyt kovasti kehittää korvaani kuulemaan minua parempien basson koskettelijoiden otteita. Tai no lähinnä Hongiston sormien kuljeskeluun on tullut tänään keskityttyä kappaleissa Kuolemajärvi, Kummitusjuna, Kielletyn puun hedelmä sekä Murheen mailla. Plus olen kuunnellut Charismaa. Rokrok. Tämmöstä kuin se elämä voisi ollakin aina ja ikuisesti.
Miulle tarjottiin paikka yhdessä humppapändissä. Joku sukulaisen sukulaisen veljen kaiman siskon kummin vanhimman veljenpojan siskon enon ensimmäisen tyttären kuolleen miehen pojan bändi oli vailla tuuraajaa. Mutta asiaa tarkemmin mietittyäni tajusin nämä elämän realiteetit. Tai siis yhden ison ja synkän realiteetin: ens vuonna pitäs panostaa kouluun vielä viimeisen kerran. Toisaalta se on hyvin synkkä ja pimeä ajatus, toisaalta on myös hyvä huomata että loma on tekemässä tehtäväänsä. Tulevaisuus alkaa pikkuhiljaa merkitä jotain. Jos kesän alussa ois tullut sama tilaisuus olisin tarttunut syöttiin tiukemmin kuin iilimato pottuvarpaaseen. Ei sillä olisi ollut mitään väliä mistä se aika kouluun ois revitty sitten syksymmällä. Toisaalta on vähän surullista ajatella näin järkevästi... Mutta ehkä mie kummiskin tulevaisuudessa haluan vastata ääniteknikon hommista, en niinkään riehua siellä lauteilla basson kanssa. Anteeksi Boris.
Olisipa varsin mukavaa käväistä Ristijärvellä. Käydä kattoo kuinka poijjaat jakselee. Viedä vähän murua niille rinnan alle ja samalla kysäistä retkipatjaa.
Tiistaina pohojoseen!
Sanottasko että on ollu aika lämmin ja hyvin metallitäyteinen päivä.
Olen hiplaillut Boris the Bassoa (Ibanez GSR 200) koko päivän melkeinpä. Ei ole montaa hetkeä, milloinka emme olisi olleet jonkinlaisessa kosketuksessa toistemme kanssa. Olen yrittänyt kovasti kehittää korvaani kuulemaan minua parempien basson koskettelijoiden otteita. Tai no lähinnä Hongiston sormien kuljeskeluun on tullut tänään keskityttyä kappaleissa Kuolemajärvi, Kummitusjuna, Kielletyn puun hedelmä sekä Murheen mailla. Plus olen kuunnellut Charismaa. Rokrok. Tämmöstä kuin se elämä voisi ollakin aina ja ikuisesti.
Miulle tarjottiin paikka yhdessä humppapändissä. Joku sukulaisen sukulaisen veljen kaiman siskon kummin vanhimman veljenpojan siskon enon ensimmäisen tyttären kuolleen miehen pojan bändi oli vailla tuuraajaa. Mutta asiaa tarkemmin mietittyäni tajusin nämä elämän realiteetit. Tai siis yhden ison ja synkän realiteetin: ens vuonna pitäs panostaa kouluun vielä viimeisen kerran. Toisaalta se on hyvin synkkä ja pimeä ajatus, toisaalta on myös hyvä huomata että loma on tekemässä tehtäväänsä. Tulevaisuus alkaa pikkuhiljaa merkitä jotain. Jos kesän alussa ois tullut sama tilaisuus olisin tarttunut syöttiin tiukemmin kuin iilimato pottuvarpaaseen. Ei sillä olisi ollut mitään väliä mistä se aika kouluun ois revitty sitten syksymmällä. Toisaalta on vähän surullista ajatella näin järkevästi... Mutta ehkä mie kummiskin tulevaisuudessa haluan vastata ääniteknikon hommista, en niinkään riehua siellä lauteilla basson kanssa. Anteeksi Boris.
Olisipa varsin mukavaa käväistä Ristijärvellä. Käydä kattoo kuinka poijjaat jakselee. Viedä vähän murua niille rinnan alle ja samalla kysäistä retkipatjaa.
Tiistaina pohojoseen!
Kommentit