Joulu.

Perheen ja läheisten juhla. Rakkautta, lämpöä, yhdessäoloa. Kynttilöitä, riemua, aattoillan jännitykstä.

Ehkä jossain muualla kuin meillä. Yksin lellonien kanssa nössötin koko aattoillan. Tuntui kyllä oikeasti että olen ainut ihminen maailmassa, tai ainakin olen yksin. Tai siis niinhän olinkin. Äiti töissä, isä teillä tietämättömillä. Nii siis alkuperäiseen aattoillan suunnitelmiinhan kuului hengailua isän kans. Millonhan sitä oppisi olemaan toivomatta liikoja, tai ettei ainakaan luottais suunniltemien toteutumiseen.

Mutta sitten eräs nättimys sanoo, että jos olisi aikasemmin tiennyt tilanteen, olisi tullut miun luo perheriidan uhallakin.

Maailma muuttui hetkeksi edes vähän siedettävämmäksi paikaksi elää...

♥