... on siis aikaa siihen kun rakkaat karvatassuni palaavat kaupunkiin. Poijjaat itse tuskin odottavat sitä päivää yhtä riemulla.

Anselmo ja Ensio ovat siis olleet koko kesän Ristijärvellä synnyinkodissaan lomalla.

759915.jpg
Anselmo, 2 vee.
759916.jpg
Ensio, pian 1 vee, isä on joko "möttösen kolli" tai Anselmon Tahvo-veli.
759917.jpg
Jullis, Ension veli, pian myöskin 1 vee.
759918.jpg
Piiru, Anselmon sisko, myöskin 2 vee. Asuu Ristijärvellä synnyinkodissaan.
759920.jpg
Sissi, ikää olisiko jotain 4 vuotta. Kaikkien edellä mainittujen äiti.

Ensiolle kesä on vain tehnyt hyvää, sillä siitä on kasvanut Iso Poika. Ennen se oli kovin säikky ja arka pikkukatti, joka antoi vain minun nostaa itsensä syliin ja hemmotella. Nyt se itse menee jopa puskemaan vieraita ihmisiä ja antaa nostaa itseään syliin ja rapsutella ja silitellä. Paitsi että välillä se kuulema edelleen saa niitä kohtauksia, jolloin pelkkä yskähdys saa Ension silmät pullahtamaan melkein ulos kuopistaan. Ja koska herra hienoherra nykyään suurimman osan ajasta rakastaa maailmaa yli kaiken, se välillä innostuu puskemaan varsinkin lattialla lojuvia kenkiä. Tosin joskus se saattaa epähuomioissaan jäädä muutaman sentin päähän kengästä ja kellahtaakin lattialle selälleen kun kenkä ei olekaan poskea vastassa.

Anselmo on aina ollut rohkea poika. Ja syöppö. Yhtenä päivänä olivat käyneet kalassa ja saaneet pienen hauen. Siitä ei kannattanut keittoa tehdä, joten se päätettiin syöttää kissoille. No, arvaahan sitä kuka sen niistä kissoista sitten loppujen lopuksi olikaan syönyt... Anselmon jäljiltä oli jäänyt vain pää ja ruodot muille. Ja jos jokin ruokaa ei muille karvakorville kelpaa, niin Anselmo sen kyllä syö. Mutta on se nyt laihtunutkin kesän aikana ulkona juoksennellessaan. Kovasti se hiiriä ja myyriä lomakotiinsa kantaa.

Semmosia elukoita ne. Onneksi ne kohta saa takaisin kotiin.