Kuumuutta riittää. Jospa tämän kaiken lämmön saisi säilöttyä vaikka jätesäkkeihin ja käyttää sitten tammikuussa. Lämmityskustannukset laskisivat kuin... no en nyt keksi mitään kivaa vertausta. Ovia ei voi pitää auki, etteivät sohvatiikerit rynnistä vaaralliseen vapauteen. Eiväthän nuo onneksi ole edes huutaneet oven edessä ulos pääsyn toivossa.

Vähän olivat äijät huomionkipeitä maanantai-iltana. Vaikka rapsuttelin herroja useampaan otteeseen, niin kun hetkeksi poistuin koneen äärelle niin eiköhän kohta ollut sylillinen kissaa näppäimistöllä. Ensiokin halusi osansa, mutta Anselmo sähisi heti jos pikkuveli yritti nousta kans tietokonepöydälle hellittäväksi.

Syksyn väitetään olevan luopumisen aikaa. Todellakin se on ihan konkreettisesti. Luovuin montamontamontamonta vuotta meillä olleesta akvaariosta tänään. Se lähti kahden gerbiilipoijan kodiksi serkulleni. Bassonsoiton lopetin musiikkiopistossa nyt ainakin vuodeksi. Myöskin olen luopunut eräästä omalla tavallaan hyvinkin miellyttävästä ihmissuhteesta. Itse kun vain en pystynyt mitään elämää suurempia tunteita tuottamaan, niin siihenpä se sitten vähän kuin kariutui... Ehkä ne kesän toilailut jotenkin pistivät asiat uuteen järjestykseen... Mutta kivaa oli niin kauan kuin sitä riitti. Kiitos. Kaikesta. Ja anteeksi... Jospa en kadu tätä ratkaisua vielä jonain päivänä.



Päivän aforismi: "Usva on kuin varatut miehet - katsoa saa vaan ei koskea."